tiistai 5. syyskuuta 2017

Miten oikomishoito on vaikuttanut syömiseeni?

Nyt on raudat olleet suussa täydet kolme kuukautta (minilevyt leukaluussa viisi kuukautta). Levyt eivät juurikaan enää tunnu miltään. Ainoastaan puhdistaminen tuottaa vaikeuksia, mutta purskuttelu on siihenkin auttanut. Tosin olen jättänyt ruokavaliostani paljon ruokia pois.

Monia hedelmiä ja vihanneksia en pysty enää syömään. Monet niistä ovat joko liian kovia tai sitten niistä tarttuu suuri osa rautohin kiinni esim. persikasta lähtevät kuoret tartttuvat ikävästi kitalakeen rautoihin. Olen hedelmien osalta siirtynyt lasten "pilttiruokiin" eli syön hedelmät soseena. Banaania ja vesimelonia voin syödä sellaisenaan.


Vihannesten osalta olen siirtynyt soseutettuihin versioihin (joo, myös vauvan vihannessosepurkkeja on tullut syötyä ;) Mies ja lapsetkin ovat huomanneet, että jääkaapin ovat vallanneet vauvojen sosepurkit :) Myös salaatit on pitänyt jättää. Salaatit tarttuvat pahasti kitalakeen kiinni. Sen sijaan olen tehnyt kasvissosekeittoa. Luovuutta siis kehiin :)

En pysty myöskään juurikaan haukkaamaan mitään eli pilkon kaiken ruuan. Sitkeää leipää (kovaa ruisleipää) en pysty syömään. Helponta tosiaan syödä puuroa, jugurttia, viiliä  ja smootheja.

Subwaylla en pysty syömään sämpylöitä enkä myöskään Picnicissä herkkuani juustopatonkia. Tällä hetkellä herkkuani on kaakao kermavaahdolla...nam. Olen tosiaan laihtunut tällä ruokavaliolla jonkin verran, mutta se on tilanteessani ihan hyvä asia :) Toisaalta kyllä kaipaan sitä normaalia syömistä ja mm. hampurilaisia, mutta näillä mennään nyt.
 
Karkkipäivät on tuskaa, kun lapset syövät karkkia enkä pysty syömään herkkujani mm. irtokarkkeja, Dumleja, Mariannea ym. Myös sipsit on täytynyt jättää, kun  se mössö jää ikävästi ikeniin ja rautoihin. Ei siinä paljon syömistä jää, kun kaikki on raudoissa kiinni. Samoin pähkinät. Olen laittanut pähkinärouhetta nyt smoothien sekaan.

Jäätelöä ja suklaata pystyn syömään, mutta sen jälkeen tulee suuhun niin inhottava likainen tunne, että sen jälkeen täytyy heti pestä kunnolla hampaat. Sokeri jotenkin tarttuu tohon rautojen pintaan ja jää sellanen likainen pinta siihen. 

Elämä mennyt siis väkisin terveellisempään suuntaan... Kauhulla odotan niitä kuminauhoja, jotka laitetaan tässä syksyllä sulkemaan purentaa edestä. Eikä niitä suinkaan käytetä vain öisin. Ehkä edessä siis siirtyminen pilliruokaan... sitä odotellessa ;)


3 kommenttia:

  1. Hei Riitta!
    Olipa hieno homma löytää blogisi ja huomata, että onhan meitä muitakin aikuisiällä oikomishoitoon päätyneitä. Itselläni on meneillään pitkä oikomisprosessi syväpurennan vuoksi. Vaikka oikomishoito syväpurennassa on erilainen, paljon samaa löytyy! Prosessini aloitettiin vuosi sitten, elokuussa 2016. Prosessia ovat hidastaneet suuret ongelmat hammasluustossa mm. pitkälle edennyt parodontiitti. Vuoden ajan hammasluustoani on kunnostettu mm. neljällä flap-operaatiolla, poistamalla puhkeamaton viisuri ja parhaillaan toivun pari päivää sitten tehdystä poskihampaan poistosta. Tikkejä on suussani ollut operaatioiden vuoksi seitsemän kertaa ja soseruokailu on tuttua!
    Nyt hammasluuston alkuremontti alkaa olla ohi ja odotettavissa on kiinteiden rautojen (brakettien)asennus sekä ylä- että alahampaisiin. Kunhan rautojen avulla hampaat on saatu kallistettua oikeaan kulmaan noin 1-2 vuoden kuluttua, seuraa prosessin suurin operaatio eli alaleuan siirto. Se tehdään irroittamalla alaleuka ja siirtämällä sitä eteenpäin n. 1-2 cm. Alaleukaan tulee leikkauksessa titaanilevyt loppuiäksi.
    Mutta näillä leegoilla mennään!
    Mukavaa ja aurinkoista syksyä!
    -Sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna viestistä. Mukavaa kuulla, että meitä on muitakin samassa tilanteessa. Olisi kiva muutenkin pitää yhteyttä ja kuulla miten sullakin prosessi etenee. Onko sulla mitään blogia tai muuta? Mukavaa syksyä sulle myös!

      Poista
  2. Moi taas!
    Mulla ei ole omaa blogia, mutta koetetaan viestitellä vaikka tätä kautta!☺
    -Sanna-

    VastaaPoista

Mitä on separointi?

Tuntuu, että käyntejä polilla tosi usein.Eilen kävin siellä ja oikoja "väkersi" suussani kaikenlaista, josta en aina ottanut selvä...